Olen tyttö ja haluaisin mennä inttiin,
mutta jotenkin minua katsotaan oudosti
kun ilmaisen tämän mielipiteeni
vai onko se muuten vain jotenkin väärin,
että tyttö haluaa inttiin?
Myönnän, että olen saattanut jäädä hieman ulkopuoliseksi
kaveripiirissäni vain tuon heidän mielestä oudon haaveeni takia.
Onko sekään oikein,
että vain tuon asian taki voin jäädä muiden ulkopuolelle?
Voi olla, että joskus tulen puolustamaan heitä sodassa,
mutta tajuavatko he sitä enään silloin,
että he joskus katsoivat minua oudosti ja piti minua outona?
Tuskin tajuavat, tulevat mahdollisesti
vain kiittämään jos se on mahdollista.
Tuskin pyytävät anteeksi outoja katseitaan
tai puheitaan tai en ainakaan usko,
että he edes sillä hetkellä muistavat sanaa ’anteeksi’
tai sitten eivät kehtaa enää pyytää anteeksi
ja luulevat etten enää muistaisi koko asiaa.
Mutta nyt muistan ja melko varmaan tulen vielä silloin muistamaan
ja nauramaan heille kun he eivät uskoneet minuun.
