Miksi ei koskaan väsytä, kun pitäisi mennä nukkumaan?
Juuri silloin vain ei saa unta, mutta miksi näin?
Onko siihen jokin looginen selitys vai onko se vain tietyillä ihmisillä?
Vai vain ja ainoastaan tietyn luontoisilla?
Ja kun ei illalla saa unta, niin sehän johtaa siihen,
että aamulla ei jaksa nousta.
Miksi se ei voi mennä juuri toiste päin,
että illalla saa unta ja aamulla on virkeänä ylhäällä?
Ja yleensä saattaa olla, että jos on uppoutunut tekemään jotain
esim. lukemaan niin ei pysty lopettamaan
ja saattaa huomata sitten vaikka viiden aikaa aamulla,
että pitäisi mennä nukkumaan ja siitä huollimatta
vaikka olisi ollutkin melkein vuorokauden hereillä
saattaa vain pyöriä sängyssä ja lopulta saa unta
ja juuri kun on saanut unen päästä kiinni ..
No tietenki juuri näin herätyskello soi tai joku tulee herättämään,
että on aika nousta ja mennä aamu sitten rutiinien mukaan.
Onko tämänkin aiheen oltava näin monimutkainen?
Kun se voisi olla yksinkertainenkin,
aamulla heräisi virkeänä ja jaksaisi iltaan asti
ja kun pitäisi mennä nukkumaan ni nukahtaisi melkein saman tien.
