Miten parisuhteessa elävät ihmiset viettävät uutta vuotta,
jos toinen on tottunut pysymään kotona
ja toinen menemään paikasta toiseen?
Löytyykö kysymykseen molempia tyydyttävä ratkaisu?
Minun tapauksessani ei.
Mikä on mielestäni rasittavaa.
Minulle on opetettu, että joulua ja
uuttavuotta vietetään läheisten seurassa.
Ja nyt kuin ihmeen kaupalla saisin taas
viettä äitini ja pikku veljeni seurassa uuttavuotta.
No eihän sen odottamiseen mennyt kuin 5 pitkää vuotta.
Mutta eihän tietenkään kihlattuni halua tulla mukaan,
koska hänellä ja isäpuolellani oli pientä sanaharkkaa viime kesänä.
Toivoin saavani purettua nyt uutena vuotena kaipuuta
menneisyydestä, muistoista, joissa juhlimme uuttavuotta
perheen, läheisten ja ystävien seurassa.
Ja toivoin myös, että kihlattuni olisi
juhlistamassa tätä iloista tapahtumaa kanssani.
Yritin jopa tehdä kompromissin,
lupauduin jopa lyhentämään vierailkuaikaa,
jolloin olisimme olleet sielä vain yhden yön.
Hän jopa antoi toivoa, kehtasi tehdä sen ennen,
ja antoi minulle toivoa, mutta turhaan.
Menetin uskoni, toivoni, kokonaan.
En ilmeisesti ole antainnut tunte sitä iloa
jonka tunsin viimeeksi 5 vuotta sitten.
Erehdyin jopa toivomaan, että tämä tilaisuus
parantaisi suhdettani sekä kihlattuun, että äitiini.
Mutta sekin taisi olla turhaa kuvitelmaa.
Näitä iloja ja tunteita saan vieläkin odottaa
ehkä mahdollisesti jopa turhaan.
